Vilpitön ylistys liikkeelle 

Belgialaisen Pierre Droulersin de l’air et du vent (Ilmasta ja tuulesta) on kekseliäs koreografia alati muuttuvasta luonnonvoimasta. Vuoden 1996 alkuperäisteos elää ja hengittää  uudelleentulkinnassa, joka alkuperäisteoksen tavoin vakuuttaa ennen muuta vilpittömänä ylistyksenä liikkeelle ja kehollisuudelle. Droulersin mukaan de l’air et du vent on sekä poeettinen, poliittinen että filosofinen projekti. 

de l’air et du vent on löytänyt inspiraationsa postmodernin tanssin liikeajattelusta. Yhdessä alkuperäisteoksen tanssitaiteilijoiden kanssa Droulers aloitti valmistelun työstämällä teoksen lähes tismalleen alkuperäisiin mittoihinsa. Alkuperäiseen toteutukseen sovellettujen uusien ideoiden sekä aktiivisen dialogin myötä teos kasvoi nykyiseen muotoonsa. Muotoon, joka hengittää omaa musikaalista aikaansa sekä luottaa monitasoisen liikkeen ilmaisuvoimaan.  
 
En enää näe tanssia, en enää todella näe kehojen tanssivan täyteläisellä tavalla, hurmioituneina liikkeestä, kehoja, jotka todella heijastavat tunteita. Riemukkaita, kukoistavia kehoja. Sanalla sanoen kehoja, jotka yksinkertaisesti tanssivat. Vuonna 1996 se oli tanssillisin koskaan luomani teos. 96 minuuttia katkeamatonta liikettä. - Pierre Droulers

Pierre Droulers, joka tunnetaan tätä nykyä Charleroi/Dansesin yhtenä taiteellisena johtajana, on perehtynyt Judson Dance Theaterin perintöön tutustuttuaan Steve Paxtoniin New Yorkissa 70-luvulla. Samalla vuosikymmenellä Droulers työskenteli mm. saksofonisti ja säveltäjä Steve Lacyn kanssa. Seuraavina vuosina Droulers toimi sekä koreografina (esimerkiksi Tao yhdessä Sherryl Suttonin kanssa ja Miserere yhdessä Winston Tongin ja Sussan Deihimin kanssa) että esiintyjänä (esimerkiksi Anne Teresa De Keersmaekerin ja Michèle Anne De Meyn, joka on myös yksi Charleroi/Dansesin taiteellisista johtajista, kanssa). Droulersin monivaiheinen ura sisältää monentyyppisiä- ja kokoisia produktioita: 1990-luvulla Droulers keskittyi koreografina tutkimaan erilaisten kokoonpanojen kanssa työskentelyä ja koki haluavansa päästä lähemmäksi esiintyjää (neljälle tanssijalle suunniteltu Petites Formes, 1997). Vuosi Petites Formesin jälkeen Droulers toteutti peräti 26-henkisen ryhmän Multum in Parvo -teoksen. 2000-luvun teoksista mainittakoon ainakin paljas Inouï (2004), jota esitettiin Belgiassa, Ranskassa ja Saksassa sekä mahdottomasta, epätoivoisesta rakkaudesta ammentava Walk Talk Chalk vuodelta 2009.

de l’air et du vent  -teoksen uudelleentulkinta sai ensiesityksensä marraskuussa 2010 Brysselissä.

Koreografia: Pierre Droulers 
Esitys: Michel Yang, Katrien Vandergooten, Yoann Boyer, Stefan Dreher, Peter Savel
Sävellys: Philippe Cam
Musiikki: Gyorgy Kurtag, Luciano Berio, Jean-Philippe Rameau
Valosuunnittelu: Jim Clayburgh
Tekninen päällikkö: Nixon Fernandes, Gwenaël Laroche
Valojen ajo: Gwenaël Laroche
Äänien ajo: Benoît Pelé
Stage control: Pierre Garnier
Pukusuunnittelu: Chevalier - Masson 
Lavastus: Thibault Vancraenenbroeck

Tuotanto: Charleroi/Danses, Centre chorégraphique de la Communauté française de Belgique, with the assistance of Wallonie-Bruxelles Internationale.    

Kiitokset: Loge 22, Stefan Dreher, Carlos de Haro Flores, Thomas Hauert, Célia Hope Simpson, Barbara Manzetti, Philippe Baste, Simon Siegmann, Ann Veronica Janssens, Denis Laurent, Estelle Bibbo, Benoît Causse

www.charleroi-danses.be